Wilcko, Vilhunen


Nimen Vilhunen varhaiseen alkuperään liittyy erilaisia tulkintoja. Vilhunen katsotaan yleensä etunimilähtöiseksi sukunimeksi, joka johtuu saksalaisperäisestä miehennimestä Wilhelm. Nimen kantasanaksi on myös oletettu vikkelää tarkoittava ”vilha”. Nimen kirjoitusmuoto on vanhoissa kirkonkirjoissa Wilhuin. Ruotsinkielisten pappien kirjoittamasta Wilhuin-nimestä muotoutui aikaa myöten Vilhunen, josta on erilaisia muunnoksia, esim. Wilhoj,Wilhu, Wilhuinen, Wilhula, Vilhutar. Nämä ovat nimen ilmenemismuotoja Savossa 1500-luvun lopulta lähtien. Karjalan maakirjoissa nimen kirjoitusmuotona on ollut mm. Wilkin, Wilcko, Wilckoin, Wilchonn, Wilhoin 1500-luvun puolivälistä lähtien.


Nimi sukunimiluetteloissa

Savossa Vilhunen mainitaan sukunimenä ensimmäistä kertaa Vesulahden ja Pieksämäen pitäjissä.

Savon vanhimman, vuodelta 1541 peräisin olevan maakirjan mukaan Pellosniemen, Vesulahden sekä Juvan eteläisen puoliskon käsittävällä alueella on 367 sukunimeä, mikä on noin 60 % koko silloisen Savon suvuista. Tässä maakirjassa ei ole mainintaa nimestä Vilhunen. (1)

Savon historia toisessa osassa on jo mainintoja Vilhusista. Ensimmäinen maininta viittaa nimen saksalaiseen alkuperään. ”Savolaisessa sukunimistössä on hyvinkin saksalaisperäisiä nimiä. Varsin ilmeinen on myös Vilhelmistä johdettu Vilhunen” (2a).

Vanhimmista tuomiokirjoista löytyy jonkin ajan kuluttua savolaissukujen lisäksi sukuja, joiden edustaja asuu – tai ehkä vain tilapäisesti liikkuu Savossa vuosina 1559-1565, mutta ei ole merkitty poikkileikkausvuoden 1562 maakirjaan. Vesulahden, siis nykyisen Mikkelin alueella, tällaisia savolaistyyppisiä sukunimiä olivat: Laulajainen, Vilhunen, Volonen. (2c)

Savolaisten muuttoa vieraisiin maakuntiin käsittelevässä luvussa Suur-Savo mainitaan väestöä luovuttavana alueena. Savolaisilla oli merkittävä rooli Hämeen erämaiden asuttajina. Hallintopitäjä nimismiehineen ja käräjineen alkoi toimia 1558-1560, ja 1560 saatiin oma kirkko ja pappi. Kirkonkylä ja pian koko pitäjä sai nimen Rautalampi. Hallinnollisesti Rautalampi laskettiin Hämeeseen kuuluvaksi ja pysyi sen yhteydessä pari vuosisataa. (2c)

Varsin monet suvut olivat tulleet Kangasniemeltä, Mikkelistä päin tai Juvalta. Molemmat pitäjät rajoittuivat länsilaidaltaan Hämeeseen, Vesulahti samoin kuin sen pohjoispuolella Juva suoraan Rautalammin erämaahan. Alueen sukuja koskevassa luettelossa on maininta: Vesulahtelaisiin sukuihin voidaan epäilemättä lisätä Pieksämäen suunnalta Häkkinen ja Vilhunen. (2d)

Vilhunen mainitaan em. historiakirjassa Nuijasodan tapahtumien ja Nuijasodan voittajien kukistumisen yhteydessä. Kapinoitsijoiden yllyttäjinä mainitaan Savon puolelta Pellosniemen pitäjässä Vanhamäen Lauri Vilhunen ja Heikki Makkonen. Nämä määrättiin vangittaviksi ja vietäviksi linnaan. (2e)

Saman teoksen sukunimiliitteistä voi lukea Vilhusten asuinalueet 1500-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Sukunimiliitteissä tarkastellaan savolaisasutuksen leviämistä sukunimien perusteella Savon ulkopuolelle Hämeeseen, Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Vilhusia löytyy ensimmäisen kerran Savon ulkopuolella Ruovedellä ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Rautalammilla, joka siihen aikaan oli Hämettä. Savon ensimmäisissä sukuluetteloissa Vilhusia ei ole vielä 1500-luvulla, vaan vasta 1600-luvun alussa. (2).

Vilhusten muutot ovat yhteydessä Ruotsin politiikkaan erämaiden asuttamiseksi. Itä-Suomen erämaiden asuttaminen tehostui Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan (1523-1560) toimesta. 1500-luvulla monet savolaiset asettuivat Pohjois-Hämeeseen, varsinkin Rautalammin alueelle ja sekä Pohjanmaalle ja Ruovedelle. Kaskiviljelyn tarpeisiin Itä-Suomi oli 1500-luvulla ylikansoitettu. 1500-luvun lopulla Ruotsin ja Venäjän välillä oli jatkuvia taisteluja, joita käytiin usein Suomen rajaseuduilla. Tämä tilanne johti metsäsuomalaisten muuttoon Ruotsiin 1500-luvun loppupuolelta lähtien. (3). Vilhusista on tarkkaa nimitietoa Ruotsista jo heti 1600-luvun alusta lähtien. Vilhuset kuuluivat sukuihin, jotka muuttivat Savosta Ruotsiin päätyen Ruotsin ja Norjan raja-alueille. (4)

Nimen alkuperän tarkastelua

Vanhan Satakunnan henkilötiedostossa vuosilta 1303-1571 nimi Viluinen esiintyy Ruovedellä, Kangasalla ja Pirkkalassa. Ruoveden hallintopitäjässä on kolme taloa, joissa asuu Vilhuisia 1560-luvulla. Talojen nimet ovat Multia eli Mämmi, Vilhula ja Pekola. Kangasalla ja Pirkkalassa nimi esiintyy muodossa Viluinen, Viluijnen. Nämä tiedot ovat peräisin 1540- ja 1550-luvuilta. Juho Viluinen oli muuttanut 1557 Messukylän kylään. (5) Matti J. Kankaanpää on osoittanut tutkimuksissaan, että Pirkanmaan Viluisilla ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä Multian Vilhusiin.(6)

Kansantieteilijä A.V. Koskimies on aikoinaan olettanut, että nimen kantasana olisi ollut adjektiivi ”vilha” (vikkelä). (7)

Vilhusten asutus vakiintui Pieksämäelle 1600-luvulla. Pieksämäellä oli enimmillään neljä Vilhusten taloa, kolme Vilhulassa ja yksi kirkonkylässä. Vuoden 1700-alussa Pieksämäellä oli neljä rusthollia, joista kaksi oli Vilhusten hallussa. Suvun vahva sotilasperinne on merkittävä historiatieto kun tarkastellaan Vilhusten elinoloja ja muuttoja 1700-luvulla. Näillä Vilhusten ruotusotilailla oli sukuniminä mm. Finman ja Wijk.

Vilhusten sukua selvittäneen Aulis Ojan johtopäätös, jonka mukaan suvun alkukoti on Pieksämäellä ei ole kaikissa perusteluissaan pitävä. Oja esittää, ettei Vilhusia näytä 1500-luvun keskipaikkeilla olleen Savossa eikä muuallakaan kuin yksi ainoa suurperhe, ei pidä paikkaansa tässä kirjoituksessa esitetyn lähdeaineiston perusteella.

Matti J. Kankaanpää on kartoittanut polveutumistutkimuksessaan suvun alkuperän Karjalaan Jääsken kihlakuntaan. Karjalan vanhoissa maakirjoissa Vilhusia on paikannettu kolmeen taloon: Savilahden yökunta, Suokumaan yökunta ja Mikko Vilkkoisten talo. Nimi Vilhunen on tulkittu tällä alueella esiintyneistä sukunimistä, joita olivat mm. Wilkin, Wilkolan, Wilcho, Vilcu Wilckoin, Wilchonn, Wilhoin. Vilhusia muutti Multialle 1560-luvulla, Mikkeliin ja Pieksämäelle 1580- ja 1590-luvuilla. Kankaanpään tutkimusten mukaan muutto Multialle tapahtui Jääsken Suokumaalta ja muutto Mikkeliin ja Pieksämäelle Jääsken Savilahdesta. (6)

Vilhuset ovat pieni suku. Suomessa Vilhunen on nykyisenä nimenä noin 500 henkilöllä. Nimi Vilhu ja Vilhula on nykyisenä nimenä alle sadalla henkiklöllä. Nimi Vilkki on nykyisenä sukunimenä yli 400 henkilöllä ja nimi Vilkko yli 300 henkilöllä. Vilhuset ovat olleet erämaiden asuttajia laajoilla alueilla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja osa on muuttanut aikoinaan Yhdysvaltoihin ja Venäjälle Pietariin. Ruotsissa nimi esiintyy muodossa Vilhuinen. Yhdysvalloissa asuu Wilhonen nimisiä ihmisiä mm. Washingtonin osavaltiossa, lähellä Kanadan rajaa. Yhdysvaltain väestötiedoisssa on Wilhunen-nimisiä henkilöitä noin sata vuotta sitten. (9). He ovat todennäköisesti Suomesta Yhdysvaltoihin muuttaneiden jälkeläisiä tai niiden metsäsuomalaisten jälkeläisiä, jotka muuttivat 1600-luvulla perustamaan Ruotsin siirtokuntaa Delaware-joen laaksoon.


Mikkelissä 17.9.2013 Jorma Vilhunen

Lähdeaineisto ››